Astelen pitkospuita Vaarasaaren, männyn latvojen läpi näen taivaankaaren. Oksistoon huomaan visertäjän rakentaneen pesän, se on meille merkki alkaneen kesän.
Orhinselänniemen kauneutta tuskin kukaan kiistää, sen upealla rannalla lepokeitaita riittää. Suokukat ja kielot kilpaa kellojaan soittaa, suopursu ne molemmat tuoksullaan voittaa.
Veneen laitaan aalto hiljalleen hakkaa, odotan josko ahven koukkuuni nappaa. Mikään ei voita löylyjä rantasaunan, autuuden loihdin avulla vastan ja löylykauhan.
Illalla nuotion äärelle istahtaa saan, tuoksuu savu ja palava puu risahtaa. Liekeissä ruskistan ahvenen pintaa, on hetkiä, joille ei määrätä hintaa.
Auringonlaskussa kivet kultaisen pinnan saavat, rauhaisa hetki balsamoi sieluni auenneet haavat. hiljaa mielessäin kiitoslaulua laulan Miekojärven rannalla saavutan mielenrauhan.
