Miekojärven Kesä

Keskellä sinisten vaarojen,
järvi on mahtava pohjoinen.
Kesäiset muistot se mieleeni toi,
’siks`miekojärvelle lauluni soi.

Kun suvi saapuu ja yöt valkeat,
venheet sun laineillas keinuvat.
Aaltojes pitkä ja tenhoisa tie,
saariin ja hietikko rannoilles vie.

Lämpöinen päivä ja äänetön yö,
kaukana arkinen kiire ja työ.
Leikkiä nuotion loimujen,
usein mä iltaisin katselen.

Empähän tiedä mi kauneinta on,
aalloilla kimallus auringon.
Taivahan ruskot tai hopeinen kuu,
jotka sun kalvoosi heijastuu.

Niin kesä jälleen kiirehtii pois,
vaikka sen vieläkin viipyvän sois.
Kairojen kulkija tuo kruunupää,
yksin vain tummalle rannalle jää.