Pakkasherraa avustamassa
Oli täydenkuun aika. Joulupukin erikoistonttu Miekon oli herännyt pitkiltä unilta luolassaan Pieskänjupukan vaaranlaella. Syksyn ahkeroinut Miekon oli koonnut poronjäkälää lakijängän varastoon ja suolannut kalaa joulupukin juhlapöytään. Ahkerointi oli vienyt tontun voimat.
Nyt taivaalle noussut täysikuu ja lokakuun lopun ensimmäinen viileä yö saivat säätontun mittarit hyrisemään ja herättivät Miekon. Taljojen välissä oli lämmin, mutta erikoistontun nenänpäässä tuntui viileältä. Vaikka pieni öljylamppu antoi vienosti valoa luolaan, mustunut takan hiillos kertoi unen maistuneen Miekolle. Tonttu pyöri laveriltaan, laskeutui pieniä tikapuita luolan lattialle ja laittoi karvaiset tontunjalat lämpimiin töppösiin. Kohta Miekon siirsi pienillä nokkakärryillä terveskantoa valtaisaan takkaan, jonka suuaukko oli tontun korkuinen. Pian savu nousi kohti kallionhuippua ja valo valaisi luolaa.
Miekon tutki seinäkalenteria, joka oli pudottanut sivujaan. Ja toden totta, oli lokakuun 2. päivä ja kello oli tulossa juuri puolenyön kohdalle. ”Hmm…” pohdiskeli Miekon ja tutki tonttujen tärkeää sinistä kirjaa samalla kun pyöritteli takan lämmössä höyryävää puurokattilaa. ”On täydenkuun aika. Tästä päivästä pitää laittaa pitkäaikainen ennuste tulevan joulun säästä.” Miekon syö puuroa hyvällä ruokahalulla ja pian kiirehtää luolan salaiselle tähystyspaikalle.
On puolenyön hetki. Samaan aikaan kalastajapariskunta on siirtymässä Karhumaan satamasta Pieskänsalmen kämpälle. Lumoavan kirkas kuu antaa valoaan selkävesille luoden upeita varjoja saarien rannoille. Samalla kuin taikaiskusta Pieskänjupukan rinteeltä näkyy tervastulet. ”Tontutko?” kysyvät kalastajat toisiltaan.
Miekon astelee lyhyin tontunaskelin pieneen hissiin, joka nostaa tonttua ylöspäin samalla kun kallionseinämä siirtyy ja korkeat tammiovet aukeavat narahtellen. Kuun valo tulvii luolan suulta. ”Kaunista” huomaa Miekon ajattelevansa ja sulkee ovet takanaan. Kalastajien vene liukuu saaren salmea kohti ja keskustelu veneessä jatkuu. ”Mihin katosi nuo äsken nähdyt tulet?” Ihmettelevät kalastajat ja katsovat hölmistyneenä toisiaan.
Miekon asettuu tähystyspaikalleen poronnahkaiselle tuolille ja asettaa korvakuulokkeet karvaisten suippokärkisten korviensa päälle. Samalla hän nostaa valtaisan kuparisen kaukoputken tähystysasentoon. Hymy nousee Miekon huulille, kun hän kuulee kuulokkeistaan nuo kalastajien juttelut. Kuu antaa valoaan ja erikoiskaukoputken kautta Miekon tarkastelee maisemaa kuin kirkkaan valoisan aurinkopäivän aikana.
Kuutamoyö on rauhallinen. Muutamissa mökeissä näkyy sentään valoja ja Miekon kuulostelee kuinka porotokka liikuskelee Moinavaaranlaidassa. Kylmän viiman tuntuessa poskipäillä, Miekon huomaa ajatelleensa ystäväänsä Pakkasherraa ja hänen valkoista viittaansa. Niinpä hän siirtää kaukoputkensa pitkälle otolle ja pian hän kiikaroi Ylläksen huippuja, joilla näyttäisi olevan hieman valkoista puuteria. ”No mitä ihmettä Pakkasherra nyt oikein puuhaa, helmat heilahtelevat kuin lumipyry tunturissa.” Miekon tarkentaa putkeansa. ”Pakkasherra on pulassa! Hänen sivaltava sauvansa on kiinni tunturilouhikoissa. Häntähän täytyy auttaa, muuten talventulo voi myöhästyä ja koko joulukin voi olla vaarassa!” Miekon nostaa kuulokkeet pois korviltaan ja laskeutuu hissillä luolan suulle ja napin painalluksella tähystystorni tulee hiljaa sisälle tammiovet narahtellen ja kallionseinämät sulkeutuvat.
”Nyt täytyy ottaa käyttöön päätonttujen suoralinja.” Niinpä Miekon kohentaa tulta takassa ja nousee askelia ylös. Takan vieressä on vankka työpöytä ja seinällä rivi puhelimia. Siinä vasemmalla on joulupukin kuuma linja ja heti seuraavana on päätonttujen yhteyspuhelin. Miekon pohtii että apua on saatava liikkeelle. Niinpä hän vääntää kampea Lainion tunturitontulle. Hetken kestää, mutta sitten puhelimeen vastataan.
”Lainio täällä, hyvä tavaton.”
”Hei ystäväiseni, anteeksi myöhäinen soittoaikani”, toteaa Miekon ja on hyvillään kun tavoittaa Lainion.
”Ei se mitään tonttu veljeni. Hyvä tavaton, mikä sinulla on hätänä? Jouluun on vielä aikaa.” toteaa Lainio ja jatkaa ”Hyvä tavaton.”
”Ystävämme Pakkasherra on pulassa”, jatkaa Miekon ”ja talventulo on uhattuna.”
Nyt Lainion äänessä on suurta huolestuneisuutta: ”Mitä? Kuinka niin? …hyvä tavaton.”
”Tein ensimmäistä pitkää sääennustetta jouluun ja löysin lumihuippuisen Ylläksen päältä meille tutun Pakkasherran. On kai siellä harjoittelemassa talventuloa ja kovasti näytti siltä, että hänen sivaltava pakkassauva on juuttunut pahasti tunturirakkaan.”
”Oho, ooho… hyvä tavaton!” pohtii Lainio. ”Minä laitan sinne tonttupartion. …hyvä tavaton, tonttupartion. Ja revontulet voivat viedä viestiä, että apua on tulossa!”
”Kiitos ystäväiseni. Kirjaan asian ja seuraan putkellani vielä tänä yönä täydenkuun ennusmerkkejä. Enkä nuku ennen kuin näen, että joulun ystävämme on omillaan.” jatkaa Miekon ja hyvästelee Lainion.
Miekon tekee muistinpanojaan ja vertailee niitä menneiden vuosikymmenien merkkeihin. ”Hmm… Ehkä poikkeuksellisen lämmintä.” Hän piirtää käyriä. ”Pitäisikö tästä olla huolestunut?” Miekon tuumaa jo ääneen. ”Tällä ennusteella meillä ei ole vielä talvea kuukautta ennen aattoa. Voi tavaton!” miettii Miekon ja tuntee punan nousevan ryppyisille poskipäilleen. Sitten hän muistaa Pakkasherran.
Miekon ottaa vankan kuksallisen kahvia tulilta ja lähtee siirtymään tähystystornia kohti. Kalastajapariskunta on kerinnyt ruokailun jälkeen nokipannukahville. Kun he ihastelevat täydenkuun tähtitaivasta ja nyt syntyneitä revontulia, huomaavat he jälleen tulien loimuavan Pieskänjupukalla. ”Mitä tämä on?” he kyselevät. ”Taas ne näkyvät.”
Miekon on siirtynyt höyryävän kuppinsa kanssa tähystystuoliinsa. Hän virittää kuparisen kaukoputken pitkälle otolle ja kuulokkeet korvilleen. Nyt hän kuulee jotain ähinää ja puhinaa, ja tähtiketjun tunturissa. ”Eipäs kun tonttupartion lyhtyjähän ne ovat.” Hän tarkentaa kaukoputkeaan. ”Ne nousevat kohti huippua.” Miekon siirtää putkeaan kohti huipulla olevaa tunturikurua. Siellä on nyt pieni lampi jäässä ja vieressä uupuneen näköinen Pakkasherra. ”Jaksa vielä kuomaseni!” ajattelee Miekon.
Vihdoin tonttupartion kärki saavuttaa Pakkasherran viitan helmat. Mutta vielä on matkaa lammenrantaan, missä pakkassauva on yhä jumissa. Pakkasherra huomaa tonttupartion ja niinpä hän henkäilee heille jääradan kohti lammenrantaa. Tonttujen remakan naurun Miekon kuulee korviinsa ja se saa jo hymyn aikaiseksi, kun joukko tonttuja vilistää lamppuineen pitkin tunturin rinnettä.
Nyt tontut näyttävän kokoontuvan isoksi joukoksi pakkassauvan ympärille. ”Mitä siellä tapahtuu?” Miekon miettii. Tonttujen lyhdyt muodostavat melkoisen valolähteen, kuin auringon sauvan ympärille. ”Hyvä tavaton, he yrittävät sulattaa valtaisaa pakkassauvan päätä tunturilouhikosta.” Miekon melkeinpä pidättää hengitystään ja vesi tulee silmiin, kun hän jännityksellä tarkentaa putkeaan. ”Liikkuuko sauva?” Yhtäkkiä tunturin laidassa on valoisaa kuin tähdenlento. ”Ei, sehän on Joulupukin erikoisreki!” Ja sen huomaa myös Pakkasherra, joka henkäilee lisää lumipeitettä rinteeseen. Niin erikoisreki poroineen höyryää valkoisen lumen päällä ja tuttu hahmo heiluttaa kättä tontuille. Samalla lentää suopunki tontuille.
”Nyt yhdistetään voimat!” huuhdahtaa Joulupukki. Tontut kiinnittävät suopunkia juuttuneen sauvan tyveeen. Miekon katselee jännitysnäytelmää ja äsken höyrynnyt kahvi on enää kalpea ajatus. Mutta suuta kuivaa ja huikka on otettava. ”Nyt!” huuhdahtaa Joulupukki. Tunturikurussa lumi vyöryää ja hetken ilmassa on sakeana lunta. Ja sen keskeltä nousee valtaisa kimalteleva pakkassauva. ”Jipii!!” huomaa Miekokin tanssivansa torninsa istuimessa.
Hetkeä myöhemin revontulet kimaltelevat sateenkaaren väreissä ja Pakkasherra heiluttaa helmojansa niin että tonttujen partaisat hahmot saavat komean kuuran. Erikoisreki tekee vielä kunniakieroksen lumisen tunturikurun ympäri ja nousee lentoon. Tontut heiluttavat iloisena Joulupukille ja jatkavat telmimistä ensilumilla.
”Talvi on tulossa! Ja jouluna nähdään!” kaikuu myös Miekon kuulokkeissa.
Täydenkuun yö on kulkenut aamuun ja jännitys tuntuu Miekon vartalossa. Niinpä hän laskeutuu hymy suussa alas hissillä ja sulkee luolan suun.
Vielä lyhyt viesti päätontuille: ”Talvi on tulossa! Ja joulu on pelastettu!”
